Mikä saa aikuisen ihmisen hurahtamaan itsensä kiduttamiseen? Täällä niksahti päässä viime lauantaina sen verran pahasti, että piti käydä ostamassa tällaiset:
 |
| Bloch Sonata, C 3 1/2 |
 |
| Nauhoitus käynnissä |
Taustaa sen verran, että olen siis käynyt 5-6 vuotta aikuisbaletissa ja tähän asti on menty ihan pehmeillä harjoitustossuilla. Tänä keväänä oli ton ryhmän kanssa ekan kerran mahdollista kokeilla kärjille nousua. Pari kertaa katselin vierestä kun osa ryhmäläisistä kopsutteli menemään ja sitten viime lauantain se niksahtaminen tapahtui. Onhan ne kauniit kuin mitkä, tossut siis. <3 Ja kerrassaa murhaavat jaloille. Siitä ei pääsen yli eikä ympäri. Mutta kun päässä niksahti, niin ei voi auttaa kun viiraa. Viimetteet pari päivää onkin ommeltu nauhoja ja kuminauhoja.
 |
| Vaiheessa |
Mulla on ollut tähän asti tossut ihan vaan ronskisti sinooperin muovipussisa, mikä ei ole kovin hyvä tossuille kun niiden pitäisi saada kuivua tunnin jälkeen. Muovipussi ei ole kovin hyvä edistämään kuivumista, joten usein olen kotiin päästyäni leväyttänyt tossut vaatekaapin eteen, josta ne ovat sitten seilanneet pitkin makkarin lattioita. Vaan ei enää. Niksahtamisen jälkimainingeissa tänään tuli tehtyä verkkokankaasta pussukka noita varten. Siihen piti tietty saada väliseinä ja pikkutasku geelipehmusteita varten. Väliseinä siksi, että saan kärkitossut ja pehmeät tossut omiin lokeroihinsa. Sulkeminen satiininauhalla. Mulla olisi ollut mustaakin nauhaa, mutta jotenkin toi vaalean punainen vaan tuntui sopivan tähän tarkoitukseen paremmin. Oli muuten todella herkkua ommella toi verkko kangas! Joo-o. Alussa ja lopussa kone yritti aina imaista kankaan sisuksiinsa, ja lopulta mulla meni hermot ja iskin aina edes-takaisin ompelu kohtiin pienet palat kaavapaperia alle ja ompelin yli. Ihan kohtuu toimiva kikka, sitähän sää kysyit!
 |
| Toisella puolella kärkkärit |
 |
Ja toisella puolella harjoitustossut.
Pehmusteiden pikkutasku on keskellä väliseinässä. |
Sitten vaan treenaamaan, vai?
6 kommenttia:
oih ja voih, pelkkä tossujen katseleminen sattuu... itse en ole koskaan kyseistä liikunta muotoa harrastanut, nykyään se ei olisi edes mahdollista kun nuo kintut nyt on mitä on, parin sentin kantakin on liian korkea. mutta kauniit on tossut, ja oikeassa olet, kyllä vaaleanpunainen nauha ihan kuuluu tuohon pussin suuhun :)
:) murhaavan kauniit sitä ne todella ovat. Pistän koko jutun kevät-hulluuden piikkiin, mutta nyt kun ne on tossa, niin pakko niillä on yrittää koikkelehtia. Eleganssi siitä on kyllä kaukana :D
Hyvästi varpaankynnet! :D Kaikkee säkin saat päähäs. Mutta onhan siinä tiettyä hienoutta siinä varpailla kopistelussa. Muistan silloin aikoinaan kun kokeiltiin noita tossuilla kopistelua, kuinka mun pohkeis alko aina vetään suonta kun noustiin varpaille. Ei mun juttu... Mutta hienoa että otat tuollaisen haasteen vastaan!
Itse jouduin kertaamaan vetoketjun kiinnitystä monen hiljaisen vuoden jälkeen, kun VIHDOINKIN innostuin tekemään ne saakelin tyynynpäälliset!! Aattelin että jos en nyt muuton yhteydessä niitä ompele, niin ei niitä myöhemminkään tule tehtyä. Yksi on jo valmiina (kyllä, jouduin purkamaan, koska en muistanut vetoketjun kiinnittämisen ihanuuksia alusta loppuun), kaksi odottamassa.
No niimpä! :D mutta mä uskoisein että varpaan kynnet on vielä pitkään turvassa. Ei noilla kuitenkaan tehdä kun vaan pari tankosarjaa/tunti. Hitaasti se on liikkeelle lähdettävä, vaikka kyllähän sitä haluais elegantisti hypplehtiä heti salin poikki... Nooot!
Hyvä sinä! Oon ylpeä susta ;D SItten vaan rutistat ne kaksi muutakin kasaan. Mun tyynyprojekti junnaa paikoillaan. Tosin nyt jätin ompelukoneen keittiön pöydälle, josko vaikka pääsiäisenä sitten kun ei olla menossakaan mihinkään.
Helsingin aikuisbalettia harrastaville oli esim. työväenopistolla ihan erikseen varvastunteja. Siis kärkitossutunteja. Siitä vaan 60 minuuttia kopistelemaan :O
Sain ne päälliset ommeltua, wou! Tuntuu siltä et pitäis jotenkin juhlistaa tätä saavutusta... päiväunet?
Ohhoh, ei täällä aikakaan työväenopistolla ole erikseen tommosia tunteja. Oliskin :D Tai ehkä on parempi ettei...
Päiväunet on musta loistava palkinto moisesta ahkeroinnista!
Lähetä kommentti