Siksak -shortsit

Männä kesien satoa. Shortsit, jotka ovat jo pääseet kiertoonkin tässä välissä. Mutta tulipa tehtyä. Ja nyt myös julkaistua, kun kesäkin lähestyy. *Sormet ristissä*
// More old stuff from past summers. These shorts have since been released to the world (read recycled), but here is their moment in spotlight 'cos summer is coming (we all hope).

Tehty Burdan kaavalla "en muista mikä". Onnistuivat ihan yllättävän hyvin siihen nähden että en ollut vaatteita ommellut sitten koulun kässätuntien. Jälki oli jopa sitä luokkaa, että kehtasin julkiselle paikalle lähteä nämä päällä. Se oli aika hyvin se! Näiden jälkeenhän on syntynyt muutamia hamosia, joita on pidetty sitten vähän enemmäkin julkisesti. Pitänee palata shortsi-ompeluksiin kyllä tässä jonain vuonna taas.
// Used a Burda pattern "can't recall what" for these. Very educational project. Used these in public also few times so they weren't a complete miss. Since this project I have made few skirts with more success. 

Jälkikäteen kun on helppo jakaa viisauksia, niin yksi voisi olla se, että tehdään tällaiset joustavasta kankaasta. Olisivat himpun mukavamman päällä... (Pääsyy siihen miksi sortsit päätyivät kiertoon niin nopeasti, heh).

// I did end up hoping I would have used a elastic fabric though, might have been more comfortable that way. Well live and learn as they say!

Terveisiä kesältä

Koska tällä hetkellä kevät antaa odottaa itseään (mm. tänään satoi räntää vaakaan) Palataan viime kesään. Tein hameen. Mallina oli kirpparilta löytynyt punainen hame, josta tuli nopeasti lemppari. Tulkitsin sen malliksi jonkin sortin tulppaanin, vaikkei se täysin taida vastatakaan tulppaanihametta. Koska hamonen taskuineen oli niin kiva, niin ajattelin tekaista toisen samanmallisen itse.

Piirtelin kaavoja punaisen pohjalta. Pähkin laskoksia ja tein uudelleen pariin kertaan, ennen kuin uskalsin käydä kankaaseen käsiksi.

Hieman kävi huonosti kappaleita leikatessa. Unohtui se pikkuseikka, että vetoketjulle olisi tarvinnut enemmän saumanvajoja molempiin kappaleisiin. Oho hupsista ja sillai. En kuitenkaan luovuttanut vaan päätin siirtää vetoketjun sivusta taakse ja käyttää päälle ommeltavaa pitsivetoketjua korjaussarjana.

Ompeluassistetti kärppänä paikalla.
 Tässä taakse tehty halkio ja vetoketjun kiinnitys käynnissä.
Kuten kuvasta selkeästi näkyy jänis päätti notta tauon paikka.

Pitsivetoketju. Mikä ihana idea! Eikö? Paitsi että käytössä paljastui hyvinkin pian että sen lukko ei pysy liikkeessä ylhäällä, vaan vetoketju aukeaa matkan varrella noin 5-7 cm. Kiva. Not. Tarvittaisiin toinen korjaussarja siis. Korjaussarjan korjaussarja. Hieno hetki ompelu-urallani. Tällä kertaa hakaskiinnitys yläreunaan. Ehkä tänä kesänä?

Mustaa ja mintunvihreää.
Kesäistä yhdistelmä parhaimmillaan.

Kädet taskuissa on hyvä painaa menemään

Taskuissa eri kangasta.
Ihan omaksi iloksi, muut tätä tuskin huomaavat koskaan

Tällä kaavalla on tehty jo toinenkin hamonen. Pöllökankaasta. Sekään ei mennyt ihan putkeen, mutta ehkä hitusen paremmin kuitenkin

Mekkomania

Joka puolelta niitä vaan tupsahteli! Nimittäin mekkoja viime kevät/kesällä. Mekkotehdas aikuisille -kirjan myötä ihania mekkoja on nähty melkein joka värissä ja kuosissa yhdessä sun toisessa blogissa.

Miksen siis minäkin. Tosin ilman sitä kirjaa. Lähtökohdaksi otin "Onnellinen ompelija" -kirjan yhden mekon. Ja kukkakangasta, vaikka normisti en kukkamekoista (tai kankaista välitä). Mutta tässä oli kauniit värit.

En tullut minusta onnellista ompelijaa. Tein kyllä lakanakankaasta demo version kuten kirjassa suositeltiin. Pahoittelen luokattoman huonoja kuvia.

Demoversio.
Pientä pussitusta selässä kenties?

Muokkasin kaavaa. Leikkasin varsinaisesta kankaasta. Poistin lisää ylimääräistä. Säädin ja väänsin. Lisäsin vetoketjulle pituutta, kun en päässytkään mekkoon enää sisälle kaiken sen kaventamisen jälkeen. Hupsista.

Hieman ylimääräistä kenties?
Ok, myönnetään pääntiellä oli mallissa rypytystä.
Päädyin kuitenkin poistamaan kohtuu paljon tätä ylimääräistä.

Muutossa talvella nakkasin roskiin kesken eräisen. Ei tullut kukkamekkoa mulle. Eikä kuviakaan. Sori.

Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin.

Uutta kidutusvälineistöä kiitos

Edelliset eivät vaan enää toimineet millään tasolla. Ne puristivat tuskallisesti jo heti jalkaan laiton jälkeen. Oikea isovarvas tuntui olevan ihan rutussa. Pohja kääntyy vinoon jalan alla kärjellä seisoessa. Liian ahdas boksi kenties? Tähän tulkiintaan tulin runsaan kuukkeloinnin jälkeen.

Kuitenkin nyt toukokuussa oli pakko ilmottautua kärkitossukurssille. Neljä kertaa olisi kopistelua tiedossa. Mutta ei vanhoilla tossuilla. Ei.

Sori kaverit.
Ei jatkoon.

Uusien aika.

Kokeilin alkuun Blochin Suprimeja D 3 1/2  ja Sonataa samassa koossa. Molemmat olivat paremmat kuin nykyiset, mutta yleisfiilis oli silti vähän njäääh.

Piruetissa sain testattavaksi vielä Gamban 93.t. Seilasin kokojen 4 ja 4 1/2  välillä. Sekä pohjan XX ja XXH välillä. Päädyin lopulta 4 1/2 XXH:hon. Eli isompaan ja kovemmalla pohjalla. Niissä pohjan kiertymistä ei tullut lainkaan. XX päästi sitä vähän läpi vielä. Saas nähä miten käyttäyvät kun saan niitä hieman sisäänajettua.

Gamba 4, 5 XXH
Ihan itte ostin ja maksoin.

Nauhat tarttis kiinnittää.

Kärkien mokkanahka-palat laitatettu Mansen suutarilla
Oisivat voineet olla hieman pienemmät kyllä.

Sitten kidutus voi alkaa. Ei kun tossujen sisään ajo siis.

Pakkotestataheti. Nauhat tai ei.
Ensituntuma huimasti parempi kuin vanhoilla kavereilla.

Neulatyynyleivonnainen

No hei vaan hei! Joskohan sitä taas virittelisi blogiinkin jotain eloa. Kesä tuli ja meni. Omat lomat osuivat juuri oikeaan aikaan, siihen melkein 30 asteen helle jaksoon. Aivan ihanaa! :) Kerrankin ei paleltanut yhtään. Kaiken näköisstä tuli tehtyä kevät-kesä akselilla, josko näitä projekteja alkaisi pikku hiljaa purkamaan täällä bloginkin puolella. Ja onhan noita vielä sitäkin vanhempia esitelemättä jokunen...

Aloitetaan kevyellä välipalalla. Ystävällä/työkaverilla oli tupari/synttärit. Olin alkukesästä auttelemassa häntä hääpuvun kanssa, sovitimme pukuun ostetun vyön paikoileen ja minä pikkukätösin ompelin sen kiinni itse pukuun. Hommaa olisi helpottanut kummasti, jos käytettävissä olisi ollut enemmän kuin 2 (!) nuppineulaa ja ompeluneula, joka ei olisi ollut mallia mörssäri tuohon hommaan verrattuna. Ei se nyt ihan parsinneulakaan ollut, mutta sen verran paksu kuitenkin, että paksun satiinin läpi sitä sai oikeasti kiskoa...

Siitä ideoituneena tuparilahjaksi tein neulatyynyn. Eipä tule sama ongelma uudelleen eteen ihan heti :D Ja pitäähän tuoreella vaimolla olla neuloja, jos vaikka aviomiehen paidan napit irtoavat tms. Eikö! Päällysteet ostin ihan kaupasta.

Tarvikkeet 

Kaavat neulatyynyyn väkersin suoraan tuon vaahtomuovipalan mukaan. Vaahtomuovin palanen on muuten palanen pakkausmateriaalia töistä. Lisäksi tyynyn sisään päätyi palanen pahvia nuppineulapaketista. :D

Palanen alkaa muotoutua..

Vähän pitsiä reunaa.

 Pitsireunus oli alunperinkin suunnitelmissa, mutta bonuksena sillä sai siistittyä kivasti alareunaa, joka oli kieltämättä "hieman" muhkurainen....

Päällysteet vielä pakoileen ja se on siinä!
Silmäneulat päätyivät tyynyn yhteen reunaan. Laitoin useampaa kokoa ja paksuutta, varuiksi ;)

Neylatyynystä tuli ihan kiva. Pitäisi varmaan tehdä itsellekin, koska mun neulatyyny on aina hukassa. Nuppineuloja mulla on sen takia useammassa paikassa, mutta varsinainen nuppineulatyyny on aina hukassa. Ja sitten tarvitaan korviketta....

Niimpä...

Punahilkka, aivot ja muuta perin sekavaa

Olipa kerran Halloween, kuten on joka vuosi. Ja kuten aina valmistelut aloitettiin ajoissa, tai siis ei. Siis edellisenä iltana ja samaisena päivänä tuskailin tarjoomisien kanssa. Asun tein sentään ajoissa. Edellisenä viikonloppuna.  Eli siis hyvin hyvin ajoissa :D

Tässä olen minä, Punahilkkana.

Hupun takana. Itte tein. Ylläri!

Tarjolla oli, totta kai, aivohyytelöä. Nam nam! Tänä vuonna ihanan vaaleanpunaisena! Kyllä siinä silmä lepäsi suorastaan. Tummempi värjääntymä päällä on ihan mysteeri, ei mitään hajua miten sen sain aikaan. No, niinhan sitä sanotaan, että aivojen toiminnasta ei vielä kaikkea tunneta! Pitää paikkansa ;) Mustat hituset on vaniljasokerista.

Mansikka-aivot

Sisällä granaattiomenaa,
poksui kivasti suussa :D

Aivojen ohella oltiin muffinsilinjalla.  Tässä ensin muotopuolia mulkosilmiä. Näihin taisin maalailla muistuasia kun ovikello soi ja ensimmäinen vieras saapui...

Mulkoilua!

Mulkosilmät taisivat nauttia jotain muffinsia väkevämpää muun juhlakansan lähdettyä, koska tältä ne näyttivät seuraavana päivänä:

Hvaittavissa pientä pupillien laajentumista?

Sitten ne muut muffinssit. Radioaktiiviset muffinit. Nämä olivat siis sellaisia kivan vihreitä sisältä, ei ikävä kyllä tullut kuvattua yhtään. Tietenkään. Olihan mulla kova kiire järjestellä loppuja juhlajuttuja viihdyttää vieraita koko ilta...

Sitruunaa sinisellä elintarvikevärillä.

Ja sitten vielä nopeaan suolaiset.

Paloitteluturmat
Salami, sipuli, juusto

Hakkelus muffinit
feta, aurinkokuivattu tomaatti, pesto

Myöhemmin tulossa reseptiä aivovanukkaalle ja punaisen hilkan synty. Kun jaksaa kerkeää. Eli ehkä siinä ennen ensi halloweeniä :D

Väskynen

Lisää ompeluksia. Niitä tuleekin varmaan tänä syksynä ja talvena jonkin verran.

Tällä kertaa kohteena laukku/väsky/veska. Tollanen työlaukku-koko, mahtuu eväät mukaan. Ehkä kuosinsa puolesta turhan keväinen näin syksyn keskelle, mutta minkäs teet, kun sen nyt vasta tein. Vuorikangas samaa, kuin mitä taannoin nallukkapussukan sisäpuoli oli syönyt, eli vanhojen verhojen uusi tuleminen jatkuu.

Väsky naulassa

Sisälle ompelin yhden taskun. Jonkin sorttinen kiinnitys/sulkemismekanismi koko laukkuun olisi ehkä ollut ihan hyvä juttu. Kävi kyllä mielessä, mutta kun silloin oli kunnon ompeludraivi päällä, ei sitä voinut keskeyttää ja alkaa etsimään jotain nepparia tms. Ei kuule olisi käynyt alkuunkaan! :D

Kassi on tehty Finlaysonin kääntökassin ohjeella. Kyllähän tuon periaatteessa voisi kääntää... :D

Korjausompelua

Mitä yhteistä on talvitakilla, sisustustyynyn päällisellä, kahdella urheilutopilla, hameella ja retkityynyllä? Vastaus: ne kaikki tarvitsivat ompelukonetta ollakseen käyttökelpoisia.

poppoo koolla
retkityyny puuttuu kuvasta

Yksi tarvitsi vetoketjun. Toisen vetoketju repsotti. Kolmas ja neljäs kaipasivat hienosäätöä. Viides taasen pienetämistä yltympäriinsä. Kuudennessa repsotti vuori.

Ilokseni voin todeta, että nämä kaikki ovat nyt kunnossa! Surukseni joudun toteamaan, että olen jo melkein saman moisen kasan keksinyt uusia korjausompelukohteita. Ikuinen lienee tämä suo?

Pussukoita ja nyssäköitä

Ompelumojo löytyi vihdoin muutenkin kuin suunnittelu asteella.  Totesin nimittiän itsekseni yksi viikonloppu, että ihmiseksi joka en juuri muuta ompele kuin verhot noin kerran vuoteen/kahteen, minulla on yllättävän paljon kankaita. Tarttis varmaan tehdä jotain... Aloitin pussukoista.

Meikkipussukka kokoa tämä nallukkapussukka

Sisätaskunakin on nallukka
Molemmat kankaat ovat edellisessä elämässään olleet verhoa

Pikkupussukka takapuolelta

Herkullisen värinen yllätys sisällä

Näitä oli kyllä sen verran kiva tehdä, että eivät taida jäädä viimeisiksi tuotoksiksi.

Vanhat, kunnon pussihousut

Housut ennen tuunausta

Housujen uusi elämä.  Idea lähti Annukan aurinkoisten tästä postauksesta. Alkuperäiset housut olivat marinoitunert kaapon perällä ilman käyttöä ainakin neljä, ellei viisikin, vuotta. Sotkin ne nimittäin jo melkein ennen hintalapun irroittamista sisälahkeista polkupyörän ketjurasvaan. Ihan kiva joo, ei yhtään ketuttanut, ei.

Olin heittämässä housuja monesti roskiin, mutta jostain syystä jemmasin ne aina takaisin kaappiin. Onneksi, sillä nyt niille on taas tiedossa käyttöä.

Housuista lähti siis ohut vyötärökaitale ja lahkeet pistin poikki summamutikassa vähän polven alta. Kavensin myös lahkeita muutaman sentin. Vyötärökaitale tehtiin uusiksi leveämpänä resorista ja hölpöttävät lahkeen koottiin niin ikään kasaan polven alle resorikaitaleella. Vyötärökaitaleen leikkasin resorista pitkittäissuunnassa, siis vastoin sen joustavampaa suuntaa. Ajalttelin, että se saattaa joustosuunnassa olla liian lörö. Kuitenkin se joustaa vähän, eli tarpeeksi, siihen toiseenkin suuntaan.

Laitoin vyötärökaitaleen sulkijaksi painonapin, jonkun takin mukana tulleen varanapin. Ehkä pitää ommella pienempi neppari siihen alapuolelle vielä. Lahkeiden teossa käytin apuna ommeltua rypytyslankaa. Meni rypyt toisessa lahkeessa vähän toispuoleisesti, mutta ei sitä onneksi huomaa, jos ei niin tarkkaan katso.

Alkuperäisessä Annukan ideassa oli käytetty poikkeavan väristä resoria, mikä näytti tosi kivalle. Mulla oli ikävä kyllä vain tota täysin sävysävyyn olevaa turkoosia resoria. Esim valkoinen resori olisi ollut kivempi. No kun inspiraatio iskee, ei aina ehdi kaupoille ja sillon on mentävä niillä mitä kaapista löytyy.

Saas nähdä miten näiden käy ekassa pesussa. Pysyykö kasassa vai ei!

Caprit jälkeen tuunauksen

Tuli tällaiset pussihousut ;)

B niin kuin balettitossut

Seuraa balettiasiaa, jos jotakuta nyt sattuisi kiinnostamaan. Minua ainakin :D

Tilanne alkoi olla jo akuutti. Isovarpailla, etenkin oikealla, alkoi olla jo melkoinen tuuletusikkuna tossuissa.

Tuuletus pelittää

 Jotkut pidentävät tossujensa käyttöikää vaihtamalla ne viimeistään tässä vaiheessa päikseen jalasta toiseen. Eli vasemman jalan tossu oikeaan ja toisinpäin. En ollut alunperinkään kovin tyytyväinen näiden tossujen istuvuuteen, ostin ne aikanaan kiireessä, enkä vielä tuolloin osannut kiinnittää tarpeeksi huomiota istuvuuteen. Kantapää oli kummallisen kulmikas, ja tossut olivat liian leveätä mallia jalkaani. Joten kun varvas alkoi pilkottamaan tossun läpi, totesin melkolailla että "tervemenoa". (Eihän nuo vanhat tossut nyt oikeasti olleet vielä tiensä päässä, mutta kun mutta. Tahtoo uudet! No ompahan varatossutkin sitten olemassa ;) )

Uudet tossut on Balleriinasta ja liikunnasta. Sansha Pro 1C  koossa 6M. Minulla on aikas kapea jalka, melkein olisi voinut harkita kapeampaa mallia (N), mutta halusin valkoiset ja tuo M istui ihan hyvin.

Sanshan Pro 1C tossut koossa 6M

Ompelemisen makuun kun pääsin, piti samalla korjata toinen aloittelijan moka. Ompelin kärkitossuihini aikanaan kantapään kuminauhan tossun sisälle. Onhan se siistimmän näköinen niin, mutta ohuen sukkiksen kanssa... Hankaahan se.

Korjaustarvetta

Syksyllä päädyin tuplaamaan baletti tuntini yhdestä kahteen tuntiin viikossa. Edistyminen oli huomattavaa, nälkä kasvoi syödessä ja niimpä olen nyt tammikuusta alkaen käynyt kolmella tunnilla. Maanantaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Haaveilen etsiväni ensi syksynä tunnin jolla tehtäisiin säännöllisesti pointe-harjoituksia. Kärjille olisi siis kova into päästä. Saas nähdä miten onnistun tavoitteessa, mutta nyt se on ainakin julkilausuttu, ehkä se motivoi entisestään. Palaan aiheeseen varmasti täällä uudelleenkin muutenkin, mutta saa huudella kommenteissa jos jota kuta kiinnostaa aihe enemmänkin.

Making a Zombie

Halusin Halloweeniksi zombi-hoitsun asun Silenti Hill tyyliin.

Lähtökohtana oli mun kouluaikainen labratakki. Takki oli onneksi suht paksua kangasta, joten työstäminen oli helppoa.

Vanha labratakki, mallia laatikko

1. vaihe: takin muokkaaminen vartalonmyötäiseksi 

1. vaihe: hihat irti,  molemmista sivuista
kavennettu jonkunen sentti

Malli on edelleen laatikkomainen, joten lisää kavennusta ja helman lyhennys. Vanhat mandariinikaulukset piti myös vaihtaa tavallisempiin takkikauluksiin. Uudet kaulukset tein helmasta leikatuista kappaleista Vanhat hihat menivät myös uusiokäyttöön. Niistä tehtiin lyhentämällä olkavarresta reilulla kädellä uudet. Hihojen istuttamisessa meinasi tulla ahdistus, kun leikkasin hieman turhan innokkaalla kädellä ja hihojen kaarokkeet olivat liian pienet niiden aukkoihin takissa. Pienellä säädöllä siitä onneksi selvittiin.

Lisää kavennuksia. Muotolaskokset  taakse

ja eteen ja uusien hihojen istutus

2. vaihe. Pohjaväri
Puhtaan valkoinen väri ei käynyt ollenkaan Silent Hill teemaan, joten väriä pintaan oli saatava. Apua löytyi tähän ruokakaapista. Mustaa teetä, kuumaa vettä ja vati. Käytännössä tein tätä varten ison vadillisen mustaa teetä irtoteesta, upotin takkia osakerrallaan veteen ja ripottelin lisää teehituja sinne tänne ja tonne. Lopputulos oli vaalean beigen-ruskean kirjava. Oliskohan värjäyksessä mennyt aikaa puolesta tunnista tuntiin. Tee-kylpyyn pääsi myös neliön muotoinen kangaspala hattua varten.

Vaihe 2: pohjaväri valmis

3. vaihe: lisätään kauhua
Epäilemättä hauskin vaihe. Verta ja suolen pätkiä ;) Väriliuos oli aikamoinen sekametelisoppa. Siihen tuli punaista ja ruskeaa vesiväriä (napista liuotettuna), keltaista ja punaista elintarvikeväriä ja vähän Kool Aid- jauhetta maussa Orange. Suunnitelmana oli että teen roiskeet pelkästään vesivärillä, mutta ostin pelkästään kylmän punaisen vesivärinapin ja yhditettynä ruskeaan vesiväriin mun "tekoveri" jäi liian violettiin vivahtavaksi. Olisi pitänyt ottaa molemmat punaiset. No paikkailin sitten elitarvikeväreillä ja Kool Aidillä :D

Verta ja roisketta

vaihe 4. Asusteet
Kokosin hoitsuhatun tämän kaavan perusteella. Mun hattu kangas oli sen verran ohutta, että päädyin laittamaan nurjalle puolelle sen hatun paperikaavankin. Alunperin olin ajatellut sokeritärkkäystä, mutta kun päädyin siihen että hattu tarvitsee paperitukea myöskin, niin liimattavahan se oli. Maitoliimaa vedellä laimennettuna ensin kankaaseen ja sitten paperikaava päälle ja lisää liimaa. Viritelmä pääsi pyykkinarulle kuivumaan. Taittelu oli seuraavana päivänä.

Hoitsuhattu, liimalla vahvistettu

Lisäksi uhrasin yhden parin paksuja sukkiksia roiskittavaksi. Kelit olivat sen verran viileät juhlaviikoloppuna, että sukkiksille oli käyttöä. Enkä halunnut ottaa riskiä, että mun hieno värikoktaili jämähtää ihoon.

Takin muutos vaiheittan

Ujo zombi kameran takana

Pitäis kyllä saada joku kuvausassistentiksi näihin projekteihin :D
Seuraavassa postauksessa ollaan edelleen näissä tunnelmissa

Harvemmin tarvitsee tällaisia lappuja kirjoitella...

Luova haaste 2012

Osallistuin FBssä jo kevät talvella, että osallistun tänä vuonna luovaan haasteeseen. Siinä oli tarkoituiksena tehdä itse käsin jotain 5lle ensimmäiselle päivitykseen kommentoijalla. Mitä sen jokin on, ei määritelty sen tarkemmin, kunhan sen olisi itse tehty. Yllättäin (NOT) tähänkin hommaan ryhtyminen on ottanut aikansa eli en siis ole vieläkään aloittanut. Ajatustasolla olen pyöritellyt ideoita jos jonkinlaisia, mutta itse työhän ryhtyminen antaa odottaa itseään...

Ajattelin, että josko tämän postauksen teko saisi muhun lisä vauhtia, ja saisin aloitettua ennen kun joulu on jo melkein ovella. Saas nähä miten käyp.

Kuvan kani ei liity vuoden 2012 tapaukseen mitenkään :D