Sainpahan kerran eräältä kahelilta kanssaräveltäjältä kaksi vyyhtiä villalankaa. Keltaista villalankaa. Keltaisessa ei sinällänsä ole mitään vikaa, niin kuin esimerkiksi eräissä muissa väreissä (en nyt tässä lähde nimeltä ketään mainitsemaan, joten oranssi voi olla ihan rauhassa), mutta mutta. Keltainen ja minä saatamme joskus hyvinkin kohdata ystävällismielisissä merkeissä. Ihan oikeisti! En vain uskonut että saisin näistä kahdesta kerästä tehtyä mitään niin kauan kun ne olivat keltaisia. Eikun väripata porisemaan siis.
 |
| Viattomat keltaiset tässä Hei! |
Nämä oli luonnonväreillä värjätty. Munalla. Sanotaanko että kun kerät kasteli, niin ei jäänyt huomaamatta! :D
Enemmittä löpinöittä tuloksiin! Tummemman keltaisesta tuli vihreää erisävyissä:
 |
| Hei mä oon tämmönen viheriä nykyään! |
Ja siitä vaaleamman keltaisesta, mikä olisi ehkä saattanut jossain vaiheessa päätyä neulotuksi pinnaksi sellaisenaankin. Ehkä. Siitä tuli turkoosia! Iii-hana!
 |
| Tämä se onkin varsinainen herkkulanka nykyään! |
Turkoosi yksilö on ehkä vähän heleämpi luonnossa, mutta kuten aiemminkin todettu, kuvaaminen talvella.
Mitäs näistä nyt sitten tehdään, joku voisi kysyä? Säärystimiä suunnittelin. Tarvitsisin töihin ainakin paksummat. KYLYMÄ! Koko ajan. Joku ei vaan laiskana jaksanut sitoa keriä yhtään paremmin ennen värjäystä, ja nyt ne ovat miljoonalle mutkalle puljattu. Kerimisessä tulee niin menemään hermot multa ja ehkä mieheltäkin jos on kotona. Listaan voisi ehkä lisätä naapuritkin varuiksi... :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti